Aki Choklat: Does Design Matter?

Jalkinedesigner Aki Choklat puhui Design Week Jyväskylän avajaisseminaarissa aiheesta ”Does Design Matter?”. Luennossaan hän esitteli designin kentällä tällä hetkellä ajankohtaisia ilmiöitä ja pohti niiden merkitystä.

Mitä on hyvä design?

Kaikki ihmisen tekemä on jonkun suunnittelemaa, joku on suunnitellut ja antanut tuotteelle tai esineelle muodon. Esityksessään Aki Choklat kuitenkin kyseenalaisti sen, mikä on muotoilun tarkoitus. Onko se pelkästään antaa muoto jollekin esineelle, vai pitääkö sen sisältää myös käytännöllinen ulottuvuus? Ovatko jotkut tuotteet jo ”yli-designattu” korostaen pelkästään muotoa, mutta unohtaen käytännöllisyyden? Esimerkkinä Aki Choklat käytti Philip Starckin hammasharjaa, jonka muoto oli mielenkiintoinen, mutta joka ei toiminut tärkeimmässä tehtävässään: se ei puhdistanut hampaita kunnolla. Eikö todella hyvin designattu hammasharja paitsi näytä erityisen hyvältä, myös puhdista hampaat erityisen hyvin?

Kuva 1. Philip Starckin muotoilema hammasharja, jota myydään mm. MoMAn myymälässä.

Toiseksi esimerkiksi Aki Choklat nosti huippuarkkitehti Zaha Hadidin suunnitteleman Scooop -sohvan. Eikö sohvan kuulu olla paitsi kaunis, myös hyvä istua?

Kuva 2. Zaha Hadidin suunnittelema Scooop -sohva.

Entä nämä Atalanta Wellerin suunnittelemat pallokengät – onko niillä hyvä myös kävellä?

Kuva 3. Atalanta Wellerin design-jalkineet.

Itse en ainakaan osaa antaa tyhjentävää vastausta näihin kysymyksiin. Suomessa vahvasti jo 30-luvulta asti vaikuttanut funktionalismi sisältää vahvasti ajatuksen, että hyvä design on puhdaslinjaista, yksinkertaisen kaunista ja käyttötarkoitukseensa sopivaa. Sen valossa edellä mainitut esimerkit siis eivät ole hyvää designia, vaan juuri ”yli-designattuja”. Tai ehkä voisi sanoa myös ”ali-designattuja”, sillä niistä jää puuttumaan käytännöllinen ulottuvuus. Mutta voiko pelkkä kaunis muoto olla joskus esineen itseisarvo? Vai onko käyttökelvoton designtuote taidetta? Mikä on taiteen ja designin ero? Voisiko yksi ero olla esimerkiksi juuri tuo käytännöllisyyden vaade? Taide-esineen ei tarvitse toimia käytännössä, riittää että se on näytillä jossain, mutta design-esineen on lunastettava paikkansa siinä tehtävässä mitä varten se on suunniteltu.

Julkkis designerina?
Julkkisten käyttö brändimainonnassa on jo pitkään ollut yleinen ilmiö. Julkkikset ovat hyvin vahvoja vaikuttajia muotimaailmassa. Hyviä esimerkkejä tästä ovat Kate Perry sekä Beckhamit. Brändit luonnollisesti käyttävät tätä hyväkseen mainonnassaan. Yleiseksi ilmiöksi on kuitenkin viime aikoina syntynyt julkkisten käyttäminen tuotteiden suunnittelussa. Itsekin olen muutama vuosi takaperin ostanut Madonnan H&M:lle suunnitteleman vaalean trenssitakin. Ostaessani kyllä mietin, että niinköhän Madonna on sitä itse suunnitellut, vai onkohan suunnittelun hoitanut joku oikea ammattilainen ja hän on vain antanut hyväksyntänsä ja nimensä mallistolle… Mutta ostin sen joka tapauksessa saadakseni palan Madonnaa eteisen naulakkooni. Voin kertoa, että siellä se edelleen roikkuu, lähes käyttämättömänä.

Kenties moni muukin kuluttaja ajattelee samalla tavalla, sillä julkkisten käyttö designerina on kuitenkin hyvin yleistä nykyään. Mm. Kate Mossilla, Penelope & Monica Cruzilla, Nicole Richiella ja Paris Hiltonilla on omaa nimeään kantavat mallistot. Ja ajatelkaa – kitaristi Carlos Santanalla on oma jalkinemerkkinsä! Luulen, että muutkin kuluttajat aavistavat, että tuotteet eivät välttämättä ole julkkisten itsensä suunnittelemia. Jokin hohto julkkiksen nimeä kantavassa tuotteessa täytyy kuitenkin olla, koska ne ovat niin suosittuja. Omissa silmissäni tuotteelta menee kuitenkin uskottavuus, jos sen niskalapussa lukee jonkun julkkiksen nimi. Vai onko kyse vaan siitä, että julkkiksen tulee olla sellainen, jonka tyyliin haluaa itse samaistua?

Kuvat 4 & 5. Pelelope ja Monica Cruzin mallisto espanjalaiselle Mangolle.

On kuitenkin ihan oikeutettua kysyä onko oikein, että kuka tahansa julkkis voidaan yht’ äkkiä nostaa designeriksi vuosia alaa opiskelleiden ”oikeiden” designerien rinnalle? Laskeeko se designin arvostusta, että brändit luovat mielikuvaa siitä että kuka tahansa voi olla designer? Vai onko ilmiö tervetullut rikastuttamaan designin maailmaa? Tässä kohtaa tekee mieli kysyä mitä design edes on? Onko se mitä tahansa suunnittelua, vai sisältääkö se suuremman arvolatauksen?

Slow Design muodissa

Slow Design todella on nouseva ilmiö nykypäivän designmaailmassa. Slow-liike alkoi Carlo Petrinin Slow Food –liikkeellä ja jatkui Citta Slow –liikkeellä. Citta Slow –nimikkeen saadakseen kaupungilla on oltava tietty määrä ihmisiä, puistoja, leipomoita jne. Tärkeää on myös se, että kaupunki on rakenteeltaan sellainen, että siellä on helppo kävellä paikasta toiseen. Muodissa hyvä esimerkki Slow’sta on Ma Ke. Hänen tuotteidensa suunnittelu- ja valmistusprosessi on pitkä. Hän on päässyt mallistoineen Pariisin Haute Couture –muotiviikoille, mutta hän ei suinkaan tuota uutta mallistoa joka sesonki. Hän esittelee mallistonsa silloin, kun hänellä on jotain uutta sanottavaa. Uuden malliston syntyä ei voi pakottaa, mutta kun uusi mallisto ilmestyy, sillä on varmasti jotain sanottavaa ja se on aito. Tässä esimerkkejä Ma Ke:n mallistosta: Kuvat 6 - 9. Esimerkkejä Ma Ke:n Wuyong -nimisen merkin mallistosta

Uusi design haastaa kaikki aistit

Designilla voidaan puhutella kaikkia ihmisen aisteja. Aki Choklat kertoi Times High Educationin nostaneen arkkitehti Juhani Pallasmaan teoksen ”The Eyes of the Skin” yhdeksi niistä teoksista, jotka jokaisen tulisi lukea. Kirjassaan Pallasmaa korostaa kaikkien aistien huomioimista suunnittelussa. Länsimaisessa kulttuurissa visuaalisuus on aisteista kaikkein korostunein.

Kuitenkin myös muiden aistien merkitys ihmisen tiedonhankinnassa on merkittävä.
Pariisissa, Lontoossa, New Yorkissa ja Barcelonassa on Dans le Noir? –niminen ravintola (http://www.danslenoir.com/), jossa syödään pimeässä. Ravintolan tarjoilijat ovat sokeita, he ohjaavat asiakkaat pöytiin läpi pimeän. Ketjun toiminta-ajatus haastaa aisteja: asiakas ei näe ruokaa jota hän syö, joten visuaalisuus jää kokonaan puuttumaan ruokailukokemuksesta. Ruuan voi aistia vain maku-, haju- ja tuntoaistin avulla. Dominoivan aistin puuttuessa ruokakokemuksen on tarkoitus olla elämyksellinen. Kokemus on varmasti mielenkiintoinen ja elämyksellinenkin, mutta Aki Choklat kertoi, että ravintola ei ole onnistunut saamaan parhaita mahdollisia arvosteluja ruuastaan. Ongelma ei ole siinä, että ruoka olisi huonoa, vaan siinä, että näköaisti taitaa sittenkin olla tärkeä osa ruokakokemusta. Syömme siis ruokaa myös silmillämme.

Designilla voi olla myös ääni. Siis ihan oikea, kuuloaistilla koettava ääni. SHOWStudio on tehnyt projektin ”The Sound of Clothes”, jossa se on kuvannut designvaatteiden äänimaailmaa mallien päällä (http://www.showstudio.com/projects/anechoic/movies/). Vaatteet voivat siis puhutella paitsi näkö- ja tuntoaistia, myös kuuloaistia.

Itselleni tulee mieleen edellä mainittujen esimerkkien lisäksi Zaha Hadidin muoviset Melissa –kengät (http://www.melissaplasticdreams.com/home/other), joissa on karkkimainen tuoksu. Kengät ovat hauskasti muotoiltuja, ja merkille ovat suunnitelleet malleja mm. Vivienne Westwood ja Campanan veljekset.



Kuvat 10-13. Otteita Melissa -jalkineiden esitteestä.

Video 1. Melissa Look Book, syksy/talvi 2009.

Yleensä designajattelussa näköaisti on kuitenkin korostunut. Kaikkien aistien huomioiminen designissa lisää kuitenkin designin elämyksellisyyttä. Aki Choklatin sanoma onkin: ”We need new ways of thinking!”, ”Tarvitsemme uusia ajattelutapoja!”. Emme tarvitse muotoilua saadaksemme uusia tavaroita, vaan löytääksemme uusia tapoja ajatella. Designin tärkeä tehtävä on siis tuottaa uusia ideoita!

Ajatuksia Design Week Jyväskylä -tapahtumasta

Jyväskylässä järjestettiin ensimmäistä kertaa Design Week Jyväskylä -tapahtuma 19. - 21.5.2010. Tapahtuma oli tosiaan kolmepäiväinen, vaikka se oli nimetty Design Week:iksi. Tapahtuma oli Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijoiden järjestämä.
Design Week Jyväskylä -tapahtuma alkoi Muotoilu koskettaa kaikkia –avajaisseminaarilla (http://www.jkldesignweek.fi/Design%20Week%20Jyvaskyla_ohjelma_Avajais.html).

Avajaisseminaari

Aki Choklatin suunnittelemia upeita design -kenkiä näytillä Design Week Jyväskylän avajaisseminaarissa

Avajaisseminaari oli mielestäni koko Design Weekin parasta antia. Siinä kuultiin puheenvuoroja designin eri aloilta ja eri näkökulmista. Seminaarin avasi kansanedustaja Aila Paloniemi, joka puheessaan korosti muotoilun merkitystä jokapäiväisessä elämässämme. Seuraavan puheenvuoron sai taiteen maisteri Saara Linna Jyväskylän ammattikorkeakoulusta, joka kertoi palvelumuotoilusta osana "tämän päivän muotoilun kenttää". Museolehtori Raija Manninen Suomen käsityön museosta esitteli hankkeen, jonka lopputuloksena on tehty verkkoon design-sanasto, ja seminaarin päätteeksi kenkädesigner Aki Choklat piti luennon aiheesta ”Does Design Matter?”. Design Weekin muuhun ohjelmaan (http://www.jkldesignweek.fi/Design%20Week%20Jyvaskyla_ohjelma_aikataulu.html) kuului mm. opiskelijoiden järjestämiä valokuvanäyttelyitä ja Design Tori –myyjäiset.

Palvelumuotoilu on muotoilussa ajankohtainen puheenaihe

Saara Linnan esitys palvelumuotoilusta oli ajankohtainen. Saara Linna kertoi esityksessään, millaisia vaiheita palvelumuotoilun prosessi pitää sisällään. Lisäksi hän esitteli esimerkin juoksutapahtumaan palvelumuotoilun keinoin suunnitellusta saunamaailmasta. Esitys oli sisällöltään hyvä ja aihe mielestäni niin mielenkiintoinen, että haluan hankkia siitä lisää tietoa ja palata siihen vielä tarkemmin tulevaisuudessa.

Onko designilla väliä?
Aki Choklatin esityksestä sain myös paljon irti. Kysymys ”Does Design Matter?” saattaa alkuun kuulostaa siltä kuin sitä ei edes kannattaisi esittää. Totta kai designilla on väliä. Mutta Aki Choklatin tapa lähestyä kysymystä oli erittäin avartava, niin että jälkeenpäin ymmärsin kysymyksen tärkeyden ihan eri tavalla. Esityksessään Aki pohti designin nykytilaa ja nosti esiin useita siinä tänä päivänä vaikuttavia ilmiöitä. Lisää Akin luennosta voit lukea seuraavassa postauksessani.

Muotoilusanasto: mitä design tarkoittaa?

Suomen käsityön museon museolehtori Raija Manninen esitteli avajaisseminaarissa hankkeen, jonka pohjalta oli syntynyt muotoilusanasto. Muotoilu sanaston tarkoitus on hahmottaa rajoja ja hierarkiaa muotoilun sisällä elävien erilaisten käsitteiden välille. Mistä oikeastaan puhumme, kun puhumme designista? Mitä on taideteollisuus? Entä miten eroavat toisistaan käsityö ja taidekäsityö? Muotoilusanasto löytyy osoitteesta http://www.avoinmuseo.fi/craftmuseum/muotoilusanat/. Sanastoa on mahdollista myös kommentoida. Ymmärrän hyvin miksi tällainen sanasto on ollut tarpeellista tehdä. Muotoilun sisällä rajat eri käsitteiden välillä eivät ole itsestään selviä, vaan joskus myös subjektiivisia tulkintakysymyksiä. Syntynyt sanasto ei mielestäni kuitenkaan ole valmis vastaus aiheeseen, vaan hyvä pohja keskustelulle. Kannattaa siis käydä lukemassa määritykset ja kommentoida niitä.

Design Tori: mitä on design?
Erityisesti minussa heräsi kysymys ”mitä design on?” käydessäni Design Tori –myyjäisissä. Voidaanko mitä vain käsin tehtyä myydä design-sanan alla? Tapahtuman järjestäneet opiskelijat eivät kenties olleet pohtineet myyjäisten sisältöä suhteessa sen nimeen kovinkaan syvällisesti myydessään pöytäpaikkoja yrittäjille.

Tässä vaiheessa voin mainita, että olisin mielelläni ottanut tähän postaukseen kauniita kuvia upeista design-myyjäisistä, mutta olosuhteet eivät olleet sitä mitä olisin tapahtuman nimen perusteella odottanut, joten pahoittelen etteivät kuvat ole kovin esteettisiä. Yllätyin nimittäin siitä, mitä kaikkea design -sanan alla oli myyntiin tuotu, ja miten tuotteet oli pantu esille...

Arvioin näitä myyjäisiä nyt ammatillisesta näkökulmasta. Olen itse saanut koulutuksen tuotteiden esillepanoon ja tehnyt aiheesta opinnäytetyöni ammattikorkeakouluun. Työskentelen tällä hetkellä SOK:lla tilanhallinnan ja esillepanon tiimissä tavarataloketjussa. Olen urani aikana ollut suunnittelemassa useita myymäläkonsepteja ja esillepanotapoja. Olen myös opettanut ammattikorkeakoulussa myymäläsuunnittelua ja mielikuvamarkkinointia. Tästä näkökulmasta on mielenkiintoista tutkia, mitä mielikuvia esillepanot ja tuotteet herättävät näissä design-myyjäisissä.

Myyjäiset järjestettiin kauniissa Aalto salissa:


Ulko-ovella ja sisäänkäynnissä vieraita oli vastaanottamassa musta silhuettihahmo, jolle oli pinkistä muovista muotoiltu mekko ja rusetti. Viestiikö tämä ohikulkijoille, että sisällä on designia kaupan?

Tässä myyjäisten yleisilme ovelta katsottuna:

Mielestäni tilan kalustus ei ole hengeltään lainkaan designmainen. Eikö design-myyjäisten pitäisi myös kalusteiden puolesta näyttää design-myyjäisiltä eikä tyytyä kirpputorien standardiratkaisuihin? Voin todella uskoa että pöydän vuokranneet yrittäjät olisivat toivoneet parempaa panostusta tähän asiaan tuotteiden paremman näkyvyyden nimissä. Nämä kalusteratkaisut halventavat tuotteen kuin tuotteen. Tuleeko tästä tilasta mieleen design tori vai kirpputori?
Etualalla oli Arto Halmetojan standi, jossa myytiin selkeälinjaisia puutuotteita keittiöön:

Puu oli ihanan tuntuista kädessä, tuotteet olivat kauniita ja niissä oli hurmaava tervan tuoksu. Designia vai ei? Omasta mielestäni kyllä.

Myynnissä oli myös muita käsintehtyjä tuotteita:
Ikoneja, lappalaisnukkeja, kulhoja, kattaustekstiilejä... Designia vai ei? Mielestäni ei missään nimessä...

Ne mussukat (http://www.nemussukat.blogspot.com/): Tyynyjä, mattoja ja muita sisustustuotteita. Designia vai ei? Omasta mielestäni ei todellakaan. Silti lattialla olevat virkatut matot olivat mielestäni aivan ihastuttavia, täydellisen sopivia esim. pienelle raikkaasti sisustetulle kesämökille!

POGOSTICK failure (http://www.pogostickfailure.com/):Pipoja, laukkuja, koruja, asusteita jne. Designia vai ei? Omasta mielestäni ei designia, mutta kierrätysdesignia kyllä. Ja älkää antako sekavan esillepanon häiritä liikaa, tuotteet olivat kyllä oikein rokkaavia! Paremmassa myyntikalusteessa paremmin esillepantuna ne olisivat tulleet paremmin esille ja näyttäneet siltä kun pitääkin.

Jaana Harlin DESIGN (http://www.jaanaharlin.com/index.html): Sisustus- ja käyttötekstiilejä. Designia vai ei? Vaikka yrityksen nimessä on sana design, näkisin että kyse on enemmän jostain käsityömaailmaan kuin mitenkään designmaailmaan linkittyvästä yrityksestä. Oletko samaa mieltä? Esillepanotekniikaltaan tämä pöytä on ehkä myyjäisten paras selkeytensä ansiosta.

Io Design (http://www.iodesignio.fi/):

Koruja, muotoilua käsityötä. Designia vai ei? Esillä oleva koruvalikoima on niin monenkirjava, että en näitä kyllä designiksi miellä parhaalla tahdollanikaan.
Ihanna Design (http://www.ihannadesign.com/): Kosmetiikkalaukkuja, huovutettuja maatuskakoruja, vaatteita kierrätysmateriaaleista jne. Designia vai ei? Pogostickin ohella tämä oli kai lähinnä kierrätysdesignia, mikä on hyvin trendikästä tällä hetkellä. Mielestäni myynnissä oli oikein kivoja tuotteita, joissa oli oivaltavia ideoita. Valitettavasti nämä tuotteet oli pantu esille suoranaiseksi rytöläjäksi. Kaluste ei toiminut näillekään tuotteille.

Äidin kanavatyöt uusiokäytössä!
Tämä bolero oli mielestäni aivan superihana...

Heli Joela (http://www.helijoela.com/): Käsintehtyjä hopeakoruja. Designia vai ei? Ainakin sinne päin. Voisin hyvin kuvitella nämä korut myyntiin tavaratalon koruosastolle eivätkä ne yhtään häpeäisi esim. Aarikalle. Harmi että tässä myyntiympäristössä pöytäliinan päällä esiteltyinä ne eivät täysin pääse oikeuksiinsa. Näin esiteltyinä tuotteet näyttävät suorastaan halvoilta. Mutta se ei ole tuotteiden syy, vaan puitteiden.

Kristian Venäläinen (http://www.kristianvenalainen.com/):

Keramiikkaa. Designia vai ei? Voi olla sitäkin, mutta itse näkisin nämä tuotteet lähempänä taidekäsityötä. Ehkä se johtuu tuotteiden muotokielestä. Mitä mieltä sinä olet?

Emalipuu (http://www.emalipuu.fi/): Kulhoja ja koruja emalista ja puusta. Designia vai ei? Mielestäni tämäkin olisi ehkä luettavissa taidekäsityöksi. Oletko samaa mieltä?

Emalipuun koruja.
Kuten kuvista huomaa, myyjäisissä myytiin design -sanan alla aika kirjavaa valikoimaa erilaisia tuotteita. Jos joku meni design -sanan vetämänä myyjäisiin ja ajatteli tekevänsä oikeita design -löytöjä, niin hän saattoi aika lailla pettyä tarjonnasta. Mutta mikä olisi ollut vähemmän harhaanjohtava nimi tapahtumalle? Taide- ja käsityömyyjäiset? Esillepanotekniikka viesti suurimmalta osin kyseessä olevan käsityöläisten kirpputori.

Design Week Jyväskylän muu tapahtumatarjonta

Hyvä kysymys on mielestäni myös se, millaisen kuvan Jyväskylän designin laadusta ja tilasta Design Week Jyväskylä –tapahtuman sisältö antaa. Tapahtuman puitteissa esillä oli lähes pelkästään opiskelijoiden projekteja. Niitä oli toki mukavaa nähdä, mutta näyttelyt olivat lähinnä valokuvanäyttelyitä. Yksi näistä näyttelyistä oli "Croquet with the Queens" -näyttely, josta olen aikaisemmin kirjoittanut. Ammattikorkeakoulussa ei opeteta tuotesuunnittelua muutamaa vaatetussuunnittelukurssia lukuunottamatta, joten ”oikea design” poisti Design Weekillä poissaolollaan lähes täysin. Mielestäni ainoa kunnon pala designia oli nähtävissä Amazing Design –kierroksella. Amazing Design oli tempaus, jossa oli tarkoitus päivän aikana poiketa eri yrityksissä ja taidenäyttelyissä tutustumassa design –tuotteisiin ja muuhun design -sanan alla myytävään tarjontaan sekä taiteeseen ja käsityötaiteeseen. Jokaisesta käynnistä sai leiman passiin, ja passin palauttamalla osallistui Harri Koskisen suunnitteleman Block -valaisimen arvontaan. Lauantaina kävin Amazin Design -kierrokseen kuuluvassa Sisustus Ilo -liikkeessä, jossa Jonas Hakaniemi, Janne Tyynismaa ja Anu Pylsy esittelivät suunnittelemiaan tuotteita. Siellä oli mielestäni viikon ainoa oikea design- sisältö, jossa näki oikeita design-tuotteita. Olisin odottanut Design Week Jyväskylältä vähän laajemmin uusia designideoita ja mielenkiintoisten design -tuotteiden näkymistä. Näin vieraspaikkakuntalaisena jäin ohjelman perusteella miettimään, että tässäkö nyt on se mitä Jyväskylällä on designin saralta tarjota? Vai onko tapahtuman järjestäjillä ollut vaan tavallista alhaisempi kunnianhimo? Mielestäni tästä Design Week -tapahtumasta henki se, että se oli merkonomien eikä muotoilijoiden toteuttama. Toteutus oli erittäin epäammattimainen niin sisällöltään kuin visuaaliselta ilmeeltään. Harvoin näkee design -teemaviikkoja, joissa design loistaa poissaolollaan. Sisältö kumoaa tässä tapauksessa otsikon.

Silmiinpistävää tapahtumassa oli se, että avajaisseminaarissa kuultiin asiantuntevia avajaispuheenvuoroja muotoilusta, mutta kuitenkin näytti siltä ettei tapahtuman toteuttajilla ollut mitään käsitystä siitä, mitä design on ja minkälaisia asioita sanan alla voi tuoda esille. On lähes koomista, että avajaisseminaarissa esiteltiin muotoilusanasto jossa oli purettu auki muotoilun kentän termejä, mutta silti Design Weekin toteutuksessa design, käsityö, kierrätysdesign, taidekäsityö ja taide olivat suloisessa sekasotkussa täysin jäsentymättömästi.
Kaikenkaikkiaan tapahtuma oli kuitenkin mielestäni ajatuksia herättävä. On vaikeaa täysin tarkasti määritellä sitä, mitä design oikeasti on. Selvästi se on ainakin jotain hyvin tavoittelemisen arvoista ja haluttavaa, sillä niin moni liittää sanan yrityksensä nimeen. Mutta onko design oikeasti mitä tahansa muotoilua? Entä käsityö, onko se muotoilua vai kokonaan oma alansa? Voiko tosiaan kuka tahansa tuotteita suunnitteleva julistautua designeriksi? Vai sisältääkö sana design oikeasti jonkun juhlallisemman kaiun? Onko se kuitenkin oma erityisalansa muotoilun sisällä? Ja kuka loppujen lopuksi voi vetää rajan siihen mikä on designia ja mikä ei? Täysin tarkkoja rajoja voi olla joissain tapauksissa vaikeaa vetää. Selvää kuitenkin on se, että muotoilusanasto tulee tarpeeseen, ja jokaisen tällaisia tapahtumia järjestävän tulisi sen keskeiset kohdat omaksua ennen kun alkaa suunnittelemaan tapahtumalleen sisältöä.

Uskon vahvasti, että jatkossa tapahtuman järjestävän tahon kannattaa miettiä tapahtuman sisältö nimenomaan design -sanan näkökulmasta, ei taloudellisen hyödyn tai opintopisteiden saamisen näkökulmasta. Design on sanana lupaus yleisölle, ja tämä tapahtuma ei sitä lupausta onnistunut lunastamaan.