Intensive Shoemaking for Beginners vol. 4 & 5

Kahtena viimeisenä päivänä kengät sitten vihdoinkin valmistuivat. Torstaina aloin tehdä vasenta kenkää ja perjantaina viimeistelin sen ja tein oikean kengän alusta loppuun. Toisen kengän tekeminen on nopeampaa kuin ensimmäisen, koska ensimmäinen menee usein hieman harjoittelun piikkiin ja tuntuman hakemiseen. Luulen kuitenkin, että kun kenkiä tekee enemmän niin molemmat kengät valmistuvat yhtä nopeasti.

Jalkine rakennetaan sisäpohjan (engl. inner sole) ympärille. Sisäpohja naulataan kiinni lestiin. Seuraavaksi kiinnitin keskiviikkona kasaamani nahkalerpakkeen parilla naulalla takaosastaan kiinni lestiin oikealle korkeudelle. Seuraavaksi materiaali pingotettiin kärjestä tiukalle ja naulattiin kiinni sisäpohjaan muutamalla naulalla. Sitten alettiin naulata vuorta kiinni kantapään kohdalta. Oli tärkeää seurata, ettei siihen tule liikaa ryppyjä jotka jäisivät näkyviin ja mahdollisesti tuntuisivat kävellessä. Naulaaminen oli ainakin minulle hankalaa, sillä naulat olivat noin senttimetrin pituisia ja minun paksuilla sormillani oli hankalaa pitää niitä pystyssä samalla kun vasaroin niitä sisäpohjaan kiinni. Vasara lipsahtikin aika usein sormeen. Hankalaksi naulojen kiinnityksen teki myös se, että lestin pohja oli metallia. Naulat kiinnittyivät vain ohueen sisäpohjaan, josta ne helposti irtoilivat. Pian opinkin, ettei nauloja kannata laittaa liian tiheään. Tässä vaiheessa jalkineeni näytti mielestäni lähinnä etanalta. Toisaalta etanamainen oli myös vauhtini naulata vuorta kiinni ennen kuin opin oikean tekniikan. Kenties olin ottanut viime viikolla omaksumani Slow -ajattelun hieman liian kirjaimellisesti....

Kun takaosa oli naulattu, pohjan alle jäävä saumanvara kavennettiin saksilla ja se kiinnitettiin sisäpohjaan kontaktiliimalla.


Seuraavaksi naulattiin kärjen vuori kiristäen kiinni sisäpohjaan samalla logiikalla.

Kun vuori oli saatu liimattua sisäpohjaan napakasti kiinni, mahdolliset rypyt vielä tasoitettiin veitsellä sileiksi.

Seuraavaksi kiinnitettiin kantakappi ja kärkikovike.

Vahviketta lämmitettiin kuumailmapuhaltimella, ja se muotoiltiin paikoilleen käsin ja tarpeen mukaan vasaraa käyttäen mahdollisimman sileäksi pinnaksi. Kengän takaosaan siveltiin kontaktiliimaa vahviikkeen kohdalle ja päälliseen. Sitten reuna liu'utettiin varovasti alas niin että se kiinnittyi omalle paikalleen. Tämä kohta ei minun jalkineessani mennyt ihan niin kuin Strömsössä... En tiedä olinko kaavoitanut kengän takaosaan liikaa tilaa vai oliko materiaali venynyt matkan varrella, mutta nahka oli liian löysä takaa ja se jäi rypyille liimatessa. Ja kuten aikaisemmin totesin, kiiltävässä materiaalissa näkyy kaikki rypyt erityisen hyvin... Ensin harmittelin sitä, mutta itse asiassa loppujen lopuksi takaosa näyttää koron yläpuolelta nyt siltä, kuin se olisi tahallaan laskostettu miljoonille pikkulaskoksille. Eli siitä tuli vahingossa itse asiassa ihan kiva pikku yksityiskohta kenkiini.

Kovike kiinnitettiin myös kärkeen kuumentamalla ja muotoilemalla se paikoilleen. Kun molemmat kovikkeet olivat paikoillaan, kiinnitettiin päällinen samalla tekniikalla kuin vuori. Ja minun tapauksessani edelleen se tapahtui etanan vauhdilla...

Kun myös päällysmateriaali oli liimattu sisäpohjaan, siihen jääneet rypyt (joita minun kengässä siis oli moin miljoona) tasoitettiin veitsellä. Tässä vaiheessa sovitin jo sitä miten pohja tulisi istumaan paikalleen, ja piirsin rajan tussilla jotta hahmottaisin mikä osa tulee näkyviin ja mikä jää pohjan alle. Sitten pohjan materiaali karhennettiin hiekkapaperilla ja siihen siveltiin kontaktiliimaa. Liimaa sivellessä oli oltava huolellinen että sitä tulisi aivan piirretyille reunoille asti, jotta pohja kiinnittyisi kunnolla koko pinta-alaltaan. Myös pohja ja korko saivat liimapeitteen. Liimaa tarvittiin näihin pintoihin yhteensä kaksi kerrosta. Molempien kerrosten kuivumisaika oli yksi tunti. Kun ensimmäisen kengän liimakerrokset saivat kuivua, pystyi siis aloittamaan toisen jalkineen valmistusta.


Liimakerrosten kuivuttua tarpeeksi kauan kiinnitettiin ensin korko pohjaan. Koron yläreunaa kuumennettiin kuumailmapuhaltimella liiman aktivoimiseksi. Sitten se vaan painettiin kiinni silmämääräisesti oikealle kohdalle. Pohja kiinnitettiin samalla tavalla, eli sitä ensin pehmitettiin kuumailmapuhaltimella ja sitten se aseteltiin tarkasti omalle paikalleen. Pohjan kiinnittämisessä tosin pitin olla hyvin tarkka että se asettui juuri oikealle kohdalle. Lopuksi pohjaa vielä naputeltiin vasaralla kunnon kiinnityksen varmistamiseksi.

Koron kiinnitys varmistettiin pohjan liimauksen jälkeen ruuveilla. Sisäpohjan läpi kohti korkoa porattiin kaksi reikää. Monet totesivat tämän olevan kengän valmistuksen vaikein kohta, sillä poran oikea kohdistus oli kriittisen tarkkaa. Jos pora osoittaa väärään suuntaan, se saattaakin humpsahtaa jostain kohtaa korosta ulos. Rypyt kannassa voi vielä katsoa kivaksi pikku detaljiksi, mutta kukaan ei ehkä ilahdu ammottavasta aukosta keskellä korkoa... Joten aikalailla kieli keskellä suuta teimme kaikki tätä hommaa. Porattuihin aukkoihin ruuvattiin ruuvit, ja korko oli tukevasti kiinni. Rehellisyyden nimissä voin nyt ehkä kuitenkin kertoa, että omat korkoni ei ole vielä ruuveilla kiinni. En aluksi porannut tarpeeksi syviä reikiä, ja niinpä ruuvit eivät menneet pohjaan asti vaan jäivät ikävästi törröttämään kantapään alle. Porasta loppui akku juuri sopivasti kun olisin syventänyt reikiä, joten joudun viimeistelemään kengät kotona. Isäni on onneksi ollut joskus viime vuosituhannella töissä Mantereen jalkinetehtaalla, joten luotan hänen apuunsa tässä asiassa. Seuraava vaihe on sitten vielä pohjallisten (engl. socks) liimaaminen sisäpohjaan. Sitten ihanat kenkäni ovat valmiit! >
Tässä lopuksi vielä galleriaesittely kurssin aikana valmistuneista korko- ja balleriinakengistä:

Kuten kuvista näkyy, kaikki saivat aikaan todella persoonalliset ja taitavasti suunnitellut kengät. Mielestäni jokaisen kenkä oli juuri tekijänsä näköinen. Voitte varmaan kuvitella että ilmassa raikui riemunkiljahdus toisensa jäkeen aina kun yksi pari valmistui ja tekijä sai sovittaa niitä jalkaansa...

Niin, ja tässä vielä omat luomukseni, joille annoin nimen Jolie (nätti), esikuvaansa (Jodie) mukaillen:

Ensimmäiset Pin Me Up -kengät ovat nyt siis nähneet päivänvalon! Olen todella tyytyväinen myös omiin kenkiini, luulen että tulen käyttämään niitä vain harvoissa ja valituissa tilanteissa, niin paljon vaivaa olen niiden eteen nähnyt... Löysin tältä samaiselta Jyväskylän reissulta myös kangaskaupan, jossa myyntiin pallokuosista kangasta monissa eri väreissä. Olin aivan innoissani ja ostin sitä lukemattomissa eri väreissä (pari esimerkkiä kangashankinnoistani pilkottaa pohjallisen koristeina). Jatkossa niistä siis valmistuu mekkoja näiden kenkien pariksi...

Tuntuu jotenkin uskomattomalla, että sitä voi omin pikku kätösin saada aikaan näin hienot korkokengät. Mutta niin vain näköjään voi! Päätinkin hankkia kotiin omat lestit ja perustaa olohuoneeseen oman pikku jalkineateljeeni... Nyt kun sitä kangastakin tuli hankittua, täytyyhän Pin Me Up -mekkoihin saada tismalleen yhteensopivat kengät!

Kiitos kaikille kurssitovereilleni mukavista hetkistä kengän valmistuksen merkeissä! Kaikki olivat todella innostuneita aiheesta ja neuvoivat muita kinkkisissä kohdissa todella avuliaasti. Luulen etten ole ainoa joka suunnittelee kenkien valmistusta jatkossa myös kotona. Kiitos myös Melissa Needhamille opetuksesta. Thank you Melissa!!!

Shoe Making for Beginners - vol. 3

Eilen olin Kaijan ja Melissan kanssa käymässä käsityöyrittäjä Anu Pylsyn työtiloissa Joutsassa. Käynti oli kertakaikkiaan elämyksellinen ja kerron siitä pian lisää, mutta koska palasimme takaisin Jyväskylään vasta yömyöhään, pääsen vasta nyt kertomaan mihin vaiheeseen kengät silloin sain.

Jäin siis tiistaina siihen vaiheeseen, että sain kaavat valmiiksi ja leikkasit sen osat päällysmateriaalista. Keskiviikkona aloitimme leikkaamalla vuorin kappaleet päällysmateriaalia ohuemmasta siannahasta.






Seuraavaksi vuori koottiin alustavasti käyttämällä kontaktiliimaa. Kontaktiliimaa sivellään molemmille kiinnitettäville materiaaleille, odotetaan hieman että se kuivuu, ja kun pinnat painetaan vastakkain ne tarttuvat kiinni todella pitävästi.

Siannahassa oli kaksi erilaista puolta, toinen oli "nappapuoli" ja toinen "haljaspuoli". Vuoren voi kiinniittää kummin päin haluaa, mutta minä halusin kiinnittää sen niin päin, että sileämpi nappapuoli tuli jalkaa vasten, paitsi kantapäässä, jossa jalkaa vasten tuli haljaspuoli. Ajattelin, että näin jalkine tuntuu mukavammalta, mutta haljaspuoli estää jalan nousun kävellessä.

Tässä välissä päällystimme kengän koron. Korosta tehtiin ensin kaava samalla tekniikalla kuin jalkineesta, eli se päällystettiin teipillä. Reunat merkittiin kynällä. Teippi leikattiin oikeaan muotoon ja se paineltiin paperille litteäksi. Sitten se leikattiin irti ja jäljennettiin puhtaalle paperille. Näin saatu valmis kaava leikattiin päällysmateriaalista molempiin korkoihin. Koron sivuille, ylä- ja alaosan reunoihin sekä päällystemateriaalin siveltiin liimaa, ja se muotoiltiin paikoilleen hieman venyttäen kaarevasta muodosta johtuen. Tässä vaiheessa sain todeta, että materiaaliksi valitsemani kiiltonahka on melko työlästä käsitellä, sillä kiiltävä pinta ei anna mitään anteeksi. Kaikki rypyt näkyvät siinä todella hyvin, enkä saanut materiaalia paikoilleen täysin ilman ryppyjä. Hieman harmillista, mutta kun kyseessä on ensimmäiset tekemäni kengät niin annan sen itselleni anteeksi näin harjoittelun nimissä. Kiiltonahka on aivan yhtä ihanaa ryppyisenäkin!




Seuraavaksi oli vuorossa tukinauhan kiinnitys päällysmateriaalin reunaan. Tukinauha oli ohutta litteää nylon -nauhaa, joka ei jousta ja näin varmistaa sen, ettei kengän reuna veny käytössä vaan pitää hyvin muotonsa. Nauha liimattiin 5 millimetrin päähän reunasta, ja reuna taitettiin nurjalle puolelle. Tässä kuvassa toiseen päälliseen on kiinnitetty nauha, toisesta on käännetty jo reunat. Paitsi materiaalini, myös mallini oli haastava pyöreiden muotojensa vuoksi. Sain reunat kuitenkin onneksi käännettyä ihan kohtalaisen siististi myös kaarevissa kohdissa.



Päällisen osat koottiin yhteen ompelemalla sivu- ja takasaumat. Saumanvara oli 5 millimetriä. Myös vuorin saumat vahvistettiin ompeleella ja takalaskos ommeltiin kiinni 2 mm:n päästä reunasta. Kun sekä päällinen että vuori oli koottu yhtenäisiksi kappaleiksi, ne kiinnitettiin toisiinsa liimaamalla yläreunat yhteen. Vuorin yläreuna jäi väliaikaisesti näkymään päällyskankaan yläreunan yläpuolelle 5 mm:n saumanvaran verran. Keskiviikkona kengät alkoivat siis jo saada hieman muotoaan ja näyttivät päivän lopussa tältä:



Päällisten kokoamistesta alkoi kengän rakentaminen sisäpohjan ympärille lestin päällä. Kerron siitä lisää huomenna, jolloin kengät vihdoin valmistuvat. Odotettavissa huomenna siis kaikkien muidenkin valmiit kengät. Tulossa on niin hienoja kenkiä, etten ainakaan itse jaksa odottaa nähdä niitä valmiina!

Intensive Shoemaking for Beginners vol. 2

Eilen pääsimme melko pitkälle jalkineen kaavoituksessa. Tänään jatkoimme kaavan muotoilua. Kaikki muotoilu tapahtui "mean form":in kautta, jonka omassa päässäni suomensin peruskaavaksi. Eilen jäljensimme siis jalkineen sisä- ja ulkosivut päällekäin. Tänään teimme peruskaavan yhdistämällä niiden molempien linjat keskiarvon mukaan. Ainoastaan kaavan alareunassa linja kulki alemman viivan mukaan. Se pyöristettiin haluttuun muotoon. Näin siis saatiin aikaan "mean form", peruskaava.


Kaavan kuosittelu tehtiin näin saadun peruskaavan avulla. Sitä jäljentämällä ja muotoilemalla valmistimme jalkineen päällisen ja vuorin kaavat.



Kun kaavat oli kuositeltu valmiiksi, ladoin ne nahan päälle pituussuuntaan (nahka venyi siis leveyssuunnassa, ei pituussuunnassa) ja leikkasin kappaleet irti.

Intensive Shoemaking for Beginners vol. 1

Olen aivan innoissani tänään alkaneesta Jamk:in kurssista, jossa pääsen valmistamaan ihan itse omat korkokengät! Kurssin opettajana toimii Melissa Needham, joka opastaa meidät jalkineen kaavoituksen ja valmistuksen saloihin. Melissalla on Lontoossa ja San Franciscossa toimiva koulu (http://www.prescottandmackay.co.uk/), jossa opetetaan tekemään itse mm. jalkineita, laukkuja, korsetteja ja tutu-balettihameita. Lisäksi hän omistaa Black Truffle -putiikin Lontoossa (http://www.blacktruffle.co.uk/index.php). Olen itse aina miettinyt miten kengät valmistetaan, ja kerron tässä yleisellä tasolla miten jalkineeni valmistus tällä viikolla etenee. Tarkoitukseni ei siis ole kirjata ylös tarkkaa ohjetta jalkineiden valmistukseen, vaan antaa yleisellä tasolla tietoa (samalla kun itse opin) siitä miten jalkineet valmistetaan käsin. Tässä joitain jalkineen valmistukseen tarvittavia välineitä:

Alkuun Melissa kertoi meille perusteita jalkineiden valmistuksesta. Jalkineen onnistumisen kannalta tärkein asia on lesti. Lesti voidaan joko teettää kengän mallin mukaan, tai se voidaan valita lestivalmistajien valmiista mallistosta. Sama koskee myös kengän korkoa. Melissa kertoi, että myös kengän sisä- ja ulkopohja kannattaa ostaa valmiina, sillä se on halvempaa kuin alkaa tehdä niitä itse.

Seuraavaksi valitsimme meille sopivat lestit. Lestimalleja Melissalla oli mukanaan kaksi; matala ballerina -mallinen sekä korollinen malli. Minä valitsin korkokenkälestin, jotta oppisin päällystämään kengän koron, vaikka lestin kärki ei ollut aivan makuni mukainen. Lesti on kengän mallin kriittisin tekijä, sillä se todellakin määrää sen minkä mallinen kengästä tulee. Lesti valmistetaan sorvaamalla se haluttuun muotoon. Jos siis halutaan esim. pyöreäkärkinen jalkine, lestin kärki sorvataan pyöreäksi. Nykyään jalkineiden valmistuksesta noin 90 % tapahtuu Kiinassa. Niinpä lestien tekijät eivät enää valmista niin paljoa konkreettisia lestejä, vaan ne valmistavat lestimalleja tietokoneella, jotka lähetetään alihankkijalle Kiinaan digitaalisessa muodossa ja lestit valmistetaan loppuun siellä.

Kengän kaavoitus alkoi sillä, että aloimme kiinnittämään lestin ympärille maalarinteipin suikaleita eri suuntiin kerros kerrokselta.

Tämän jälkeen merkitsimme lestiin keskiviivan, johon lisäsimme pisteet eteen ja taakse. Nämä pisteet vaikuttavat kengän istuvuuteen: kuinka korkealle kengän kantakappi nousee takana ja kuinka matalle kenkä menee vähintään edessä.


Sitten vasaroimme lestin pohjasta teipit pois, niin että jäljelle jäi vain kengän päällä oleva osa:

Seuraavaksi alkoi kengän mallin hahmottelu teipin päälle. Itse olen aivan rakastunut Minna Parikan kenkiin, joten piirsin ulkomuistista suurinpiirtein hänen Jodie -kenkäänsä muistuttavan mallin. Suora kopio se ei ole (valitettavasti, heh..), koska kengän lesti ja korko ovat hyvinkin erilaiset kuin Minna Parikan kengissä. Mutta halusin käyttää sydän-teemaa kengissä ja mieleeni tuli nuo iki-ihanat kegät joista olen jo kauan haaveilut. Nyt saan ainakin haltuuni yhden, itse tekemäni parin, joka toivottavasti tulee olemaan edes hieman sinne päin kuin jumalaiset esikuvansa... Olisin halunnut tehdä kenkäni punaisesta kiiltonahasta, mutta koska sellaista en löytänyt Helsingistä, päädyin ostamaan mustaa lakeria.

Ihan vaan vertailun vuoksi (voin katua tätä rinnastusta kun oma tekeleeni on valmis...), tässä kenkieni esikuva:

Ja tässä oman versioni esiaste, jonka toivon lopussa edes etäisesti muistuttavan ylläolevaa kaunotarta:

Tämän jälkeen leikkarimme teipin pois lestin yläreunasta ja leikkasimme keskiviivaa pitkin teipin kahdeksi osaksi.

Irrotimme palaset varovasti lestistä ja teimme niihin pienet viillot kärkeen ja päkiän kohdalle, sillä seuraavaksi nämä saadut kappaleet laitettiin paperia vasten tasoitellen ne litteäksi pinnaksi. Näin saimme siin peruspalat kenkien kaavoille; yhden sisäsyrjän ja yhden ulkosyrjän mallin. Leikkasimme palat pois paperista hyvin tarkasti, ja merkitsimme niihin vielä varmuudeksi kumpi niistä on kengän sisä- ja kumpi ulkopuoli.

Seuraavaksi otimme kengän ulkopuolen mallin ja jäljensimme sen paperille. Alareunaan lisättiin vielä saumanvara. Näin saatuun kaavaan siirrettiin vielä piikillä jalkineen mallin linjat maalarinteipin läpi pistellen. Sisäsyrjän mallipalaan merkittiin myös piikillä mallin viivat, ja se asetettiin teippipuoli alaspäin paperille. Sisäsyrjän malli jäljennettiin ulkosyrjän mallin päälle kohdistukset huomioiden ja sisäsyrjän malliviivat paineltiin paperiin myös. Tämä olikin viimeinen vaihe, johon jalkineiden valmistuksessa tänään pääsimme.

Tällaiseen vaiheeseen siis kenkäni valmistus jäi, tästä jatkan huomenna:

Slow Design Week Finland vol. 5 - päätöspäivä

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, valitettavasti. Viimeinen Slow- Design Week Finland -päivämme oli pyhitetty kurssin aikana työstämillemme ryhmätöille. Aamupäivän kaytimme ryhmätöiden viimeistelyyn, sillä niiden tekemiseen ei kurssin aikana ollut juurikaan aikaa. Ryhmätöiden tarkoituksena oli siis tuottaa uusi innovatiivinen konsepti, jonka avulla voisimme viedä Suomea maailmalle. Tehtävänanto oli hyvin avoin ja jätti paljon varaa ideoinnille: konsepti saattoi olla siis mitä vain...

Ryhmätöiden esittely tapahtui iltapäivällä. Esittelytilaisuuden ympärillä leijui pieni salaperäisyyden ilmapiiri, sillä tiesimme että paikalle tulisi töitämme arvioimaan arvovaltainen raati koulun ulkopuolelta. Kumpikaan ryhmistä ei työtään esitellessään tiennyt keitä paikalla olleet mystiset henkilöt oikein olivat. Ryhmätöiden esittelyn jälkeen raati esiteltiin meille: paikalla olivat Keski-Suomen taidetoimikunnan muotoilun läänintaiteilija Kaija Savolainen sekä Jykesistä (www.jykes.fi) kehittämispäällikkö Carita Harju ja luovien alojen koordinaattori Piija Äijänen. Lupasin aikaisemmin tässä blogissani, että esittelen oman ryhmäni tuotoksen sen valmistuttua. Nyt joudun kuitenkin lykkäämään hieman lupaustani eteenpäin hamaan tulevaisuuteen, sillä molempien ryhmien tuotokset olivatkin niin potentiaaliset, että niitä ei saakaan vielä julkaista ennen kuin olemme esitelleet ne edelleen. Sen voin kuitenkin kertoa, että molempien ryhmien konseptit olivat erittäin innovatiiviset, ja esitykset erittäin hienot. Toisen ryhmän konsepti oli tuotelähtöinen, toisen enemmän palvelulähtöinen.

Kurssin lopuksi kävimme vielä läpi mitä kaikkea olimme viikon aikana oppineet, ja annoimme palautetta viikon eri teemoista. Kurssi sai kokonaisuudessaan erinomaista palautetta. Sisältö oli hyvin moniulotteinen, kuitenkin se pysyi teeman sisällä. Yhtenä päivänä katsoimme tulevaisuuteen, toisena päivänä tutustuimme vanhan perinnemateriaalin käyttöön. Me opiskelijat olimme erittäin innostuneita kurssin aikana ja sen jälkeen, minusta ainakin tuntuu siltä kuin kokonaan uusi maailma olisi auennut silmieni edessä. Lämpimät kiitokseni kurssin vetäjälle Aki Choklatille, sekä järjestävälle taholle Jyväskylän ammattikorkeakoululle, erityisesti Irma Boncamperille ja Hanna Brotkinille!

Slow Design Week Finland vol. 4 - Tuohipäivä

Tuohi taipuu moneksi
Tämän päivän teemana oli tuohi ja sen käyttö. Tuohi sopii teemana osaksi Slow Design Weekiä mainiosti. Tuohi on ekologinen materiaali ja kuuluu ehdottomasti tärkeänä osana suomalaiseen käsityöperinteeseen. Kuitenkin Suomesta löytyy enää yhden käden sormilla laskettava joukko tuohityön ammattilaisia. Meitä oli opettamassa kuopiolainen Anelma Savolainen, jolla oli hyvin monipuolinen osaaminen tuohitöiden teosta. Hän esitteli meille muutamia tekemiään tyohitöitä diaprojektorin avulla, tässä niistä muutamia ihan livenä:

Tuohen pintaa, johon oli ompelukoneella tikattu koristekuvioita.

Tässä kalastusverkonpainossa oli kivi sisällä. Järvivesi oli muokannut tuohen pinnan ihanan nahkamaiseksi.

"Tuohinoppia"

Tuohi on oiva Slow Design -materiaaliTuohi sopii myös siksi hyvin Slow Designin aiheeksi, että se on materiaalina hyvin hidasta työstää. Tuohi on nykyään hyvin vaikeasti saatavissa oleva materiaali. Tuohta ei saa ottaa elävistä puista, vaan se otetaan joko juuri kaadetusta tai kaatotuomion saaneesta koivusta. Paras aika tuohen irrottamiseen on "tuohikuu", joka kestää noin kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin. Tällöin tuohi irtoaa puusta helpoiten. Tuohen perässä voi joutua matkustamaan satoja kilometrejä. Anelma kertoi, että hän aloittaa aikaisin keväällä soittelemaan mitä erilaisimpiin paikkoihin löytääkseen hakkuupaikkoja, joista saa käydä ottamassa tuohta. Siis jo materiaalin hankintatapa on hidas prosessi.

Materiaalina tuohi on hyvin kaunista. Se on myös hyvin moni-ilmeinen materiaali. Jokainen tuohi on erilainen paksuudeltaan, tummuudeltaan ja pinnaltaan. Jokainen tuohiesine onkin tämän vuoksi uniikkikappale. Yksilöllisen luonteensa vuoksi tuohiesineitä on mahdotonta jäljitellä tai kopioida. Tässä tuohen kaunista pintaa:



Tuohen työstäminenOmat lähtötietoni tuohesta olivat lähes mitättömät. Lapsuuden kodissani on ollut itse asiassa yllättävän paljonkin tuohiesineitä, mm. rasioita ja tuohitorvi. Silti olin yllättynyt esim. siitä, että tuohitöissä yleisimmin käytetään oikeana puolena sitä puolta, joka on puuta vasten, ei valkoista puolta kuten olin ajatellut. Uutta minulle oli myös se, miten helposti tuohta pystyy halkaisemaan ja saamaan siitä ohuempaa materiaalia, joka on taipusampaa työstettävää. Uutta minulle oli myös se, että tuohi käpristyy kosteudessa ja keitettäessä. Tässä esineessä on kauniisti hyödynnetty tuohen käpristymisominaisuutta:


Ensimmäisenä harjoituksena leikkasimme tuohesta nauhoja, jotka halkaisimme ohiemmiksi. Näin tehdyistä nauhoista aloimme punoa hiirenpinoa. Tässä näytteenä eräs työvaihe punonnasta:


Tuohipäivän tuotoksiaYhteisen harjoituksen jälkeen teimme itse omia tuohiharjoituksiamme. Tässä tuohipäivämme ideasatoa:

Kauniit rannekorut, tuohen molemmat puolet hyödynnetty.

Rasia, joka on kiinnitetty ompelutekniikalla.

Trendikäs rannekoru.

Perinteiset tuohisormukset ovat klassisen kauniita.

Tässä vielä omat tuotokseni:

Rasia, jonka sivut kiinnittyvät toisiinsa tuohen käpristymisominaisuuksien ansiosta. Valmista rasiaa on käytetty kiehuvassa vedessä, joka on saanut reunat kääriytymään rullalle.

Perinteinen tuohituokkonen, joka on tehty taivuttamalla tuohta. Taitokset kiinnittyvät pajukepillä, jonka ympäri kiersin keitettyä tuohta.

Muotia tuohesta?Tuohi osoittautui materiaalina yllättävän monipuoliseksi ja myös moni-ilmeiseksi. Siitä voi työstää hyvin monenlaisia esineitä, ja sen käytössä on vain mileikuvitus rajana. Näimme kuvia mm. tuohivaatteista. Asusteisiin tuohi sopii ehkä vaatetusta paremmin: siitä voi valmistaa hattuja, vöitä, solmioita, laukkuja, jalkineita jne. Kuka tietää milloin näemmekään Pariisin muotiviikolla mallin astelevan lavalle tuohisandaaleissa, tuohilaukku kädessään....