Tämän päivän teemana oli tuohi ja sen käyttö. Tuohi sopii teemana osaksi Slow Design Weekiä mainiosti. Tuohi on ekologinen materiaali ja kuuluu ehdottomasti tärkeänä osana suomalaiseen käsityöperinteeseen. Kuitenkin Suomesta löytyy enää yhden käden sormilla laskettava joukko tuohityön ammattilaisia. Meitä oli opettamassa kuopiolainen Anelma Savolainen, jolla oli hyvin monipuolinen osaaminen tuohitöiden teosta. Hän esitteli meille muutamia tekemiään tyohitöitä diaprojektorin avulla, tässä niistä muutamia ihan livenä:
Tuohen pintaa, johon oli ompelukoneella tikattu koristekuvioita.
Tässä kalastusverkonpainossa oli kivi sisällä. Järvivesi oli muokannut tuohen pinnan ihanan nahkamaiseksi.
"Tuohinoppia"Tuohi on oiva Slow Design -materiaaliTuohi sopii myös siksi hyvin Slow Designin aiheeksi, että se on materiaalina hyvin hidasta työstää. Tuohi on nykyään hyvin vaikeasti saatavissa oleva materiaali. Tuohta ei saa ottaa elävistä puista, vaan se otetaan joko juuri kaadetusta tai kaatotuomion saaneesta koivusta. Paras aika tuohen irrottamiseen on "tuohikuu", joka kestää noin kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin. Tällöin tuohi irtoaa puusta helpoiten. Tuohen perässä voi joutua matkustamaan satoja kilometrejä. Anelma kertoi, että hän aloittaa aikaisin keväällä soittelemaan mitä erilaisimpiin paikkoihin löytääkseen hakkuupaikkoja, joista saa käydä ottamassa tuohta. Siis jo materiaalin hankintatapa on hidas prosessi.
Materiaalina tuohi on hyvin kaunista. Se on myös hyvin moni-ilmeinen materiaali. Jokainen tuohi on erilainen paksuudeltaan, tummuudeltaan ja pinnaltaan. Jokainen tuohiesine onkin tämän vuoksi uniikkikappale. Yksilöllisen luonteensa vuoksi tuohiesineitä on mahdotonta jäljitellä tai kopioida. Tässä tuohen kaunista pintaa:
Tuohen työstäminenOmat lähtötietoni tuohesta olivat lähes mitättömät. Lapsuuden kodissani on ollut itse asiassa yllättävän paljonkin tuohiesineitä, mm. rasioita ja tuohitorvi. Silti olin yllättynyt esim. siitä, että tuohitöissä yleisimmin käytetään oikeana puolena sitä puolta, joka on puuta vasten, ei valkoista puolta kuten olin ajatellut. Uutta minulle oli myös se, miten helposti tuohta pystyy halkaisemaan ja saamaan siitä ohuempaa materiaalia, joka on taipusampaa työstettävää. Uutta minulle oli myös se, että tuohi käpristyy kosteudessa ja keitettäessä. Tässä esineessä on kauniisti hyödynnetty tuohen käpristymisominaisuutta:
Ensimmäisenä harjoituksena leikkasimme tuohesta nauhoja, jotka halkaisimme ohiemmiksi. Näin tehdyistä nauhoista aloimme punoa hiirenpinoa. Tässä näytteenä eräs työvaihe punonnasta:
Tuohipäivän tuotoksiaYhteisen harjoituksen jälkeen teimme itse omia tuohiharjoituksiamme. Tässä tuohipäivämme ideasatoa:
Kauniit rannekorut, tuohen molemmat puolet hyödynnetty.
Rasia, joka on kiinnitetty ompelutekniikalla.
Trendikäs rannekoru.
Perinteiset tuohisormukset ovat klassisen kauniita.Tässä vielä omat tuotokseni:
Rasia, jonka sivut kiinnittyvät toisiinsa tuohen käpristymisominaisuuksien ansiosta. Valmista rasiaa on käytetty kiehuvassa vedessä, joka on saanut reunat kääriytymään rullalle.
Perinteinen tuohituokkonen, joka on tehty taivuttamalla tuohta. Taitokset kiinnittyvät pajukepillä, jonka ympäri kiersin keitettyä tuohta.
Muotia tuohesta?Tuohi osoittautui materiaalina yllättävän monipuoliseksi ja myös moni-ilmeiseksi. Siitä voi työstää hyvin monenlaisia esineitä, ja sen käytössä on vain mileikuvitus rajana. Näimme kuvia mm. tuohivaatteista. Asusteisiin tuohi sopii ehkä vaatetusta paremmin: siitä voi valmistaa hattuja, vöitä, solmioita, laukkuja, jalkineita jne. Kuka tietää milloin näemmekään Pariisin muotiviikolla mallin astelevan lavalle tuohisandaaleissa, tuohilaukku kädessään....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti