Intensive Shoemaking for Beginners vol. 4 & 5

Kahtena viimeisenä päivänä kengät sitten vihdoinkin valmistuivat. Torstaina aloin tehdä vasenta kenkää ja perjantaina viimeistelin sen ja tein oikean kengän alusta loppuun. Toisen kengän tekeminen on nopeampaa kuin ensimmäisen, koska ensimmäinen menee usein hieman harjoittelun piikkiin ja tuntuman hakemiseen. Luulen kuitenkin, että kun kenkiä tekee enemmän niin molemmat kengät valmistuvat yhtä nopeasti.

Jalkine rakennetaan sisäpohjan (engl. inner sole) ympärille. Sisäpohja naulataan kiinni lestiin. Seuraavaksi kiinnitin keskiviikkona kasaamani nahkalerpakkeen parilla naulalla takaosastaan kiinni lestiin oikealle korkeudelle. Seuraavaksi materiaali pingotettiin kärjestä tiukalle ja naulattiin kiinni sisäpohjaan muutamalla naulalla. Sitten alettiin naulata vuorta kiinni kantapään kohdalta. Oli tärkeää seurata, ettei siihen tule liikaa ryppyjä jotka jäisivät näkyviin ja mahdollisesti tuntuisivat kävellessä. Naulaaminen oli ainakin minulle hankalaa, sillä naulat olivat noin senttimetrin pituisia ja minun paksuilla sormillani oli hankalaa pitää niitä pystyssä samalla kun vasaroin niitä sisäpohjaan kiinni. Vasara lipsahtikin aika usein sormeen. Hankalaksi naulojen kiinnityksen teki myös se, että lestin pohja oli metallia. Naulat kiinnittyivät vain ohueen sisäpohjaan, josta ne helposti irtoilivat. Pian opinkin, ettei nauloja kannata laittaa liian tiheään. Tässä vaiheessa jalkineeni näytti mielestäni lähinnä etanalta. Toisaalta etanamainen oli myös vauhtini naulata vuorta kiinni ennen kuin opin oikean tekniikan. Kenties olin ottanut viime viikolla omaksumani Slow -ajattelun hieman liian kirjaimellisesti....

Kun takaosa oli naulattu, pohjan alle jäävä saumanvara kavennettiin saksilla ja se kiinnitettiin sisäpohjaan kontaktiliimalla.


Seuraavaksi naulattiin kärjen vuori kiristäen kiinni sisäpohjaan samalla logiikalla.

Kun vuori oli saatu liimattua sisäpohjaan napakasti kiinni, mahdolliset rypyt vielä tasoitettiin veitsellä sileiksi.

Seuraavaksi kiinnitettiin kantakappi ja kärkikovike.

Vahviketta lämmitettiin kuumailmapuhaltimella, ja se muotoiltiin paikoilleen käsin ja tarpeen mukaan vasaraa käyttäen mahdollisimman sileäksi pinnaksi. Kengän takaosaan siveltiin kontaktiliimaa vahviikkeen kohdalle ja päälliseen. Sitten reuna liu'utettiin varovasti alas niin että se kiinnittyi omalle paikalleen. Tämä kohta ei minun jalkineessani mennyt ihan niin kuin Strömsössä... En tiedä olinko kaavoitanut kengän takaosaan liikaa tilaa vai oliko materiaali venynyt matkan varrella, mutta nahka oli liian löysä takaa ja se jäi rypyille liimatessa. Ja kuten aikaisemmin totesin, kiiltävässä materiaalissa näkyy kaikki rypyt erityisen hyvin... Ensin harmittelin sitä, mutta itse asiassa loppujen lopuksi takaosa näyttää koron yläpuolelta nyt siltä, kuin se olisi tahallaan laskostettu miljoonille pikkulaskoksille. Eli siitä tuli vahingossa itse asiassa ihan kiva pikku yksityiskohta kenkiini.

Kovike kiinnitettiin myös kärkeen kuumentamalla ja muotoilemalla se paikoilleen. Kun molemmat kovikkeet olivat paikoillaan, kiinnitettiin päällinen samalla tekniikalla kuin vuori. Ja minun tapauksessani edelleen se tapahtui etanan vauhdilla...

Kun myös päällysmateriaali oli liimattu sisäpohjaan, siihen jääneet rypyt (joita minun kengässä siis oli moin miljoona) tasoitettiin veitsellä. Tässä vaiheessa sovitin jo sitä miten pohja tulisi istumaan paikalleen, ja piirsin rajan tussilla jotta hahmottaisin mikä osa tulee näkyviin ja mikä jää pohjan alle. Sitten pohjan materiaali karhennettiin hiekkapaperilla ja siihen siveltiin kontaktiliimaa. Liimaa sivellessä oli oltava huolellinen että sitä tulisi aivan piirretyille reunoille asti, jotta pohja kiinnittyisi kunnolla koko pinta-alaltaan. Myös pohja ja korko saivat liimapeitteen. Liimaa tarvittiin näihin pintoihin yhteensä kaksi kerrosta. Molempien kerrosten kuivumisaika oli yksi tunti. Kun ensimmäisen kengän liimakerrokset saivat kuivua, pystyi siis aloittamaan toisen jalkineen valmistusta.


Liimakerrosten kuivuttua tarpeeksi kauan kiinnitettiin ensin korko pohjaan. Koron yläreunaa kuumennettiin kuumailmapuhaltimella liiman aktivoimiseksi. Sitten se vaan painettiin kiinni silmämääräisesti oikealle kohdalle. Pohja kiinnitettiin samalla tavalla, eli sitä ensin pehmitettiin kuumailmapuhaltimella ja sitten se aseteltiin tarkasti omalle paikalleen. Pohjan kiinnittämisessä tosin pitin olla hyvin tarkka että se asettui juuri oikealle kohdalle. Lopuksi pohjaa vielä naputeltiin vasaralla kunnon kiinnityksen varmistamiseksi.

Koron kiinnitys varmistettiin pohjan liimauksen jälkeen ruuveilla. Sisäpohjan läpi kohti korkoa porattiin kaksi reikää. Monet totesivat tämän olevan kengän valmistuksen vaikein kohta, sillä poran oikea kohdistus oli kriittisen tarkkaa. Jos pora osoittaa väärään suuntaan, se saattaakin humpsahtaa jostain kohtaa korosta ulos. Rypyt kannassa voi vielä katsoa kivaksi pikku detaljiksi, mutta kukaan ei ehkä ilahdu ammottavasta aukosta keskellä korkoa... Joten aikalailla kieli keskellä suuta teimme kaikki tätä hommaa. Porattuihin aukkoihin ruuvattiin ruuvit, ja korko oli tukevasti kiinni. Rehellisyyden nimissä voin nyt ehkä kuitenkin kertoa, että omat korkoni ei ole vielä ruuveilla kiinni. En aluksi porannut tarpeeksi syviä reikiä, ja niinpä ruuvit eivät menneet pohjaan asti vaan jäivät ikävästi törröttämään kantapään alle. Porasta loppui akku juuri sopivasti kun olisin syventänyt reikiä, joten joudun viimeistelemään kengät kotona. Isäni on onneksi ollut joskus viime vuosituhannella töissä Mantereen jalkinetehtaalla, joten luotan hänen apuunsa tässä asiassa. Seuraava vaihe on sitten vielä pohjallisten (engl. socks) liimaaminen sisäpohjaan. Sitten ihanat kenkäni ovat valmiit! >
Tässä lopuksi vielä galleriaesittely kurssin aikana valmistuneista korko- ja balleriinakengistä:

Kuten kuvista näkyy, kaikki saivat aikaan todella persoonalliset ja taitavasti suunnitellut kengät. Mielestäni jokaisen kenkä oli juuri tekijänsä näköinen. Voitte varmaan kuvitella että ilmassa raikui riemunkiljahdus toisensa jäkeen aina kun yksi pari valmistui ja tekijä sai sovittaa niitä jalkaansa...

Niin, ja tässä vielä omat luomukseni, joille annoin nimen Jolie (nätti), esikuvaansa (Jodie) mukaillen:

Ensimmäiset Pin Me Up -kengät ovat nyt siis nähneet päivänvalon! Olen todella tyytyväinen myös omiin kenkiini, luulen että tulen käyttämään niitä vain harvoissa ja valituissa tilanteissa, niin paljon vaivaa olen niiden eteen nähnyt... Löysin tältä samaiselta Jyväskylän reissulta myös kangaskaupan, jossa myyntiin pallokuosista kangasta monissa eri väreissä. Olin aivan innoissani ja ostin sitä lukemattomissa eri väreissä (pari esimerkkiä kangashankinnoistani pilkottaa pohjallisen koristeina). Jatkossa niistä siis valmistuu mekkoja näiden kenkien pariksi...

Tuntuu jotenkin uskomattomalla, että sitä voi omin pikku kätösin saada aikaan näin hienot korkokengät. Mutta niin vain näköjään voi! Päätinkin hankkia kotiin omat lestit ja perustaa olohuoneeseen oman pikku jalkineateljeeni... Nyt kun sitä kangastakin tuli hankittua, täytyyhän Pin Me Up -mekkoihin saada tismalleen yhteensopivat kengät!

Kiitos kaikille kurssitovereilleni mukavista hetkistä kengän valmistuksen merkeissä! Kaikki olivat todella innostuneita aiheesta ja neuvoivat muita kinkkisissä kohdissa todella avuliaasti. Luulen etten ole ainoa joka suunnittelee kenkien valmistusta jatkossa myös kotona. Kiitos myös Melissa Needhamille opetuksesta. Thank you Melissa!!!