Kaikki hyvä loppuu aikanaan, valitettavasti. Viimeinen Slow- Design Week Finland -päivämme oli pyhitetty kurssin aikana työstämillemme ryhmätöille. Aamupäivän kaytimme ryhmätöiden viimeistelyyn, sillä niiden tekemiseen ei kurssin aikana ollut juurikaan aikaa. Ryhmätöiden tarkoituksena oli siis tuottaa uusi innovatiivinen konsepti, jonka avulla voisimme viedä Suomea maailmalle. Tehtävänanto oli hyvin avoin ja jätti paljon varaa ideoinnille: konsepti saattoi olla siis mitä vain...
Ryhmätöiden esittely tapahtui iltapäivällä. Esittelytilaisuuden ympärillä leijui pieni salaperäisyyden ilmapiiri, sillä tiesimme että paikalle tulisi töitämme arvioimaan arvovaltainen raati koulun ulkopuolelta. Kumpikaan ryhmistä ei työtään esitellessään tiennyt keitä paikalla olleet mystiset henkilöt oikein olivat. Ryhmätöiden esittelyn jälkeen raati esiteltiin meille: paikalla olivat Keski-Suomen taidetoimikunnan muotoilun läänintaiteilija Kaija Savolainen sekä Jykesistä (www.jykes.fi) kehittämispäällikkö Carita Harju ja luovien alojen koordinaattori Piija Äijänen. Lupasin aikaisemmin tässä blogissani, että esittelen oman ryhmäni tuotoksen sen valmistuttua. Nyt joudun kuitenkin lykkäämään hieman lupaustani eteenpäin hamaan tulevaisuuteen, sillä molempien ryhmien tuotokset olivatkin niin potentiaaliset, että niitä ei saakaan vielä julkaista ennen kuin olemme esitelleet ne edelleen. Sen voin kuitenkin kertoa, että molempien ryhmien konseptit olivat erittäin innovatiiviset, ja esitykset erittäin hienot. Toisen ryhmän konsepti oli tuotelähtöinen, toisen enemmän palvelulähtöinen.
Kurssin lopuksi kävimme vielä läpi mitä kaikkea olimme viikon aikana oppineet, ja annoimme palautetta viikon eri teemoista. Kurssi sai kokonaisuudessaan erinomaista palautetta. Sisältö oli hyvin moniulotteinen, kuitenkin se pysyi teeman sisällä. Yhtenä päivänä katsoimme tulevaisuuteen, toisena päivänä tutustuimme vanhan perinnemateriaalin käyttöön. Me opiskelijat olimme erittäin innostuneita kurssin aikana ja sen jälkeen, minusta ainakin tuntuu siltä kuin kokonaan uusi maailma olisi auennut silmieni edessä. Lämpimät kiitokseni kurssin vetäjälle Aki Choklatille, sekä järjestävälle taholle Jyväskylän ammattikorkeakoululle, erityisesti Irma Boncamperille ja Hanna Brotkinille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti