Kävin eilen illalla tutustumassa Croquet With the Queens -valokuvanäyttelyyn, joka on esillä Jyväskylän Galleria Hoppassa 19.-26.5. Kyseessä on kahden vestonomiopiskelijan, Henna Haataisen ja Elisa Korhosen opinnäytetyö. Tässä tunnelmia näyttelyn avajaisillasta, joka pidettiin eilen 19.5.
Tiesin paikalle mennessäni vain sen, että kyseessä on kahden opiskelijan opinnäytetyö. Siitä näkökulmasta katsoen näyttelyn tiedottamista voisi mielestäni seuraavaa kertaa varten hieman kehittää. Käsiohjelmassa oli mielestäni aika suppeat tiedot näyttelystä. Olisin toivonut siihen enemmän tarkempaa tietoa siitä, mistä tässä näyttelyssä oikeasti oli kyse. Käsiohjelmasta oli luettavissa vain se, että kyseessä on kahden tytön unelman toteutus, ja perässä oli lista yhteistyöhenkilöistä joiden kanssa projekti oli toteutettu. Olisin toivonut ohjelmaan tietoa esimerkiksi projektin tarkoituksesta, eri ihmisten rooleista projektissa (kuka oli valokuvaaja?) sekä näyttelyn ja kuvien merkityksestä ja ideoista. Kaikkea ei tarvitse selittää puhki, mutta tietyt perustiedot olisi hyvä kuitenkin kertoa katsojalle, sillä ne helpottaisivat ymmärtämään näkemäänsä oikeassa kontekstissa.
Näyttelyn tarkemmat tiedot löysin Design Week Jyväskylä -nettisivuilta (http://www.jkldesignweek.fi/Design%20Week%20Jyvaskyla_ohjelma_queens.html). Sieltä selvisi, että valokuvat on ottanut Samuli Härkönen, ja kuvien vaatteet ovat suunnittelijoiden Hanna Perälä (LUNCH) ja Patrik Jan Prusak (Patrik loves Jenni) käsialaa. Vasta jyväskyläläisen tapahtuman, Yläkaupungin Yön, nettisivuilta (http://www.ylakaupunginyo.fi/tapahtumat/396-croquet-with-the-queens-valokuvia-videoita-ja-musiikkia/) löysin oikeastaan koko tapahtuman punaisen langan kerrottuna. Kyseessä on siis useiden keskisuomalaisten kulttuurialan osaajien yhteisproduktio, jossa yhdistyvät hienolla tavalla valokuvataide, musiikki, muoti ja kuvataide. Malleina ovat toimineet tavalliset ihmiset, keskisuomalaiset eri kulttuurialojen vaikuttajat. Näyttelyssä kuullun musiikin on tuottanut Henri Lindström. Henna ja Elisa ovat koonneet siis opinnäytetyönään yhteen kulttuurialan osaajia ja tuottaneet tämän näyttelyn, jossa koko produktio esitellään valokuvan, musiikin ja videon kautta. Mikä hieno idea ja lopputulos! Tässä muutamia esimerkkejä näyttelyn valokuvista:
Näyttely herätti selvästi paljon kiinnostusta, sillä avajaisissa oli todella runsaasti ihmisiä ihailemassa upeita kuvia. Mielestäni kuvat olivat todella hyvin onnistuneet. Ne olivat raikkaita ja tuoreen näköisiä, ja niissä oli persoonallinen ilme. Värimaailma oli rajoitettu, jolloin väri pääsi hienosti oikeuksiinsa aina kun sitä oli käytetty. Valolla ja varjolla oli leikitty aikaansaaden hienoja kontrasteja. Tuotteet olivat kauniita, ja ne oli valokuvattu todella tunnelmallisessa ympäristössä, joka toi kuviin ainutlaatuisen leimansa. Luulin aluksi että kyse on muotikuvauksista, jolloin ajattelin että muotikuviksi joissain kuvissa tuotteet näkyivät niin huonosti, että kuvan perusteella tuotetta ei voisi myydä. Mutta kun kyse on laajemmasta taideproduktiosta ei kuvien kaupallisuus ole relevantti arvointiperuste. Arvostan kovasti näiden opiskelijoiden aikaansaannosta ja lopputulos oli kokonaisuutena mielestäni erittäin vakuuttava opinnäytetyö.
Tiesin paikalle mennessäni vain sen, että kyseessä on kahden opiskelijan opinnäytetyö. Siitä näkökulmasta katsoen näyttelyn tiedottamista voisi mielestäni seuraavaa kertaa varten hieman kehittää. Käsiohjelmassa oli mielestäni aika suppeat tiedot näyttelystä. Olisin toivonut siihen enemmän tarkempaa tietoa siitä, mistä tässä näyttelyssä oikeasti oli kyse. Käsiohjelmasta oli luettavissa vain se, että kyseessä on kahden tytön unelman toteutus, ja perässä oli lista yhteistyöhenkilöistä joiden kanssa projekti oli toteutettu. Olisin toivonut ohjelmaan tietoa esimerkiksi projektin tarkoituksesta, eri ihmisten rooleista projektissa (kuka oli valokuvaaja?) sekä näyttelyn ja kuvien merkityksestä ja ideoista. Kaikkea ei tarvitse selittää puhki, mutta tietyt perustiedot olisi hyvä kuitenkin kertoa katsojalle, sillä ne helpottaisivat ymmärtämään näkemäänsä oikeassa kontekstissa.
Näyttelyn tarkemmat tiedot löysin Design Week Jyväskylä -nettisivuilta (http://www.jkldesignweek.fi/Design%20Week%20Jyvaskyla_ohjelma_queens.html). Sieltä selvisi, että valokuvat on ottanut Samuli Härkönen, ja kuvien vaatteet ovat suunnittelijoiden Hanna Perälä (LUNCH) ja Patrik Jan Prusak (Patrik loves Jenni) käsialaa. Vasta jyväskyläläisen tapahtuman, Yläkaupungin Yön, nettisivuilta (http://www.ylakaupunginyo.fi/tapahtumat/396-croquet-with-the-queens-valokuvia-videoita-ja-musiikkia/) löysin oikeastaan koko tapahtuman punaisen langan kerrottuna. Kyseessä on siis useiden keskisuomalaisten kulttuurialan osaajien yhteisproduktio, jossa yhdistyvät hienolla tavalla valokuvataide, musiikki, muoti ja kuvataide. Malleina ovat toimineet tavalliset ihmiset, keskisuomalaiset eri kulttuurialojen vaikuttajat. Näyttelyssä kuullun musiikin on tuottanut Henri Lindström. Henna ja Elisa ovat koonneet siis opinnäytetyönään yhteen kulttuurialan osaajia ja tuottaneet tämän näyttelyn, jossa koko produktio esitellään valokuvan, musiikin ja videon kautta. Mikä hieno idea ja lopputulos! Tässä muutamia esimerkkejä näyttelyn valokuvista:
Näyttely herätti selvästi paljon kiinnostusta, sillä avajaisissa oli todella runsaasti ihmisiä ihailemassa upeita kuvia. Mielestäni kuvat olivat todella hyvin onnistuneet. Ne olivat raikkaita ja tuoreen näköisiä, ja niissä oli persoonallinen ilme. Värimaailma oli rajoitettu, jolloin väri pääsi hienosti oikeuksiinsa aina kun sitä oli käytetty. Valolla ja varjolla oli leikitty aikaansaaden hienoja kontrasteja. Tuotteet olivat kauniita, ja ne oli valokuvattu todella tunnelmallisessa ympäristössä, joka toi kuviin ainutlaatuisen leimansa. Luulin aluksi että kyse on muotikuvauksista, jolloin ajattelin että muotikuviksi joissain kuvissa tuotteet näkyivät niin huonosti, että kuvan perusteella tuotetta ei voisi myydä. Mutta kun kyse on laajemmasta taideproduktiosta ei kuvien kaupallisuus ole relevantti arvointiperuste. Arvostan kovasti näiden opiskelijoiden aikaansaannosta ja lopputulos oli kokonaisuutena mielestäni erittäin vakuuttava opinnäytetyö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti